Pantterin tarina

Pyysin äitiäni kirjoittamaan tarinan siitä mistä kaikki sai alkunsa ja nyt jaan sen teille :)

Syksyllä 1983 päätin lähteä Tampereelle tapaamaan tuttavaani. Vein 1-vuotiaan tyttöni äitini luo hoitoon. Olin yksinhuoltaja ja kovin nuori. Vietin siis nuoruuttani siinä samalla, kun kasvatin tyttöä. Tyttö olikin paljon äitini luona.
Löysin vaaleanpunaisen pantteri-pehmolelun jostain halpakaupasta, jonka ostin vähillä rahoillani tytölleni tuliaisiksi. 
Muistan, kuinka tyttöni otti riemuissaan pantterin syliinsä, antaessani tuliaisen hänelle. Siitä asti tyttöni ei voinut nukkua eikä lähteä päiväkotiin tai mihinkään muuallekaan ilman unikaveriaan. Tyttöni kutitti pantterin hännällä itsensä iltaisin uneen, häntää onkin kulunut ainakin 10 cm.

 Kerran tytölleni tuli oksennustauti ja pantteri ui siinä oksennuksessa. Vein pantterin pesuhuoneeseen, sankoon likoamaan. Tyttöni huomasi pantterin sankossa aamulla ja rupesi itkemään. Hän osoitti pantteria ja olisi varmaan sanonut jos olisi osannut puhua "Äiti! Ota äkkiä poissa panteri tuolta, ennenkuin se hukkuu sinne!". Tyttöni sai märän pantterin kainaloonsa. Ajattelin, että pantterin voisi käyttää pesutuvan kuivausrummussa pari minuuttia, niin se ei olisi niin märkä. Laitoin tytön rattaisiin ja lähdettiin pesutupaan. Auta Armias sitä huutoa, mikä tytöstä lähti, kun pantteri pyöri lingossa! Ei siinä auttanut muu kuin ottaa pantteri poissa sieltä.

Olin töissä eräässä paikassa, jossa oli aika kärttyisiä vanhoja naisia. Tein aina kaikkeni, jotta he hyväksyisivät minut joukkoonsa. Me olimme siistijöitä. Työt alkoivat klo. 07.00 joka aamu. Yhtenä aamuna vein tytön päiväkotiin ja tyttö jäi itkemään sinne pudonnutta pantteriaan. Minä en voinut myöhästyä töistä, joten pyöräilin töihin ja ajattelin, että voin etsiä pantterin töiden jälkeen. Kerroin töissä naisille, että tytön unikaveri oli matkalla tipahtanut kyydistä ja tyttö jäi itkien päiväkotiin. Olin aivan ällikällä lyöty, kun joukon äkäisin siistijä sanoi, että minun täytyy heti lähteä etsimään se pantteri talteen. Joku voi löytää sen ja viedä mennessään. Työni saisi tänä aamuna jäädä vaikka tekemättä, olihan lapsen unilelu niin tärkeä. 

 Hyppäsin oitis pyöräni selkään ja lähdin samaa matkaa, mistä olin tullutkin. Katselin kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin paikat matkalla. Kas kummaa! Pantteri löytyi läheltä kotiamme tien laidasta. Hyppäsin pyörän kyydistä ja otin pantterin käsiini. Sen silmät olivat puolikkaana ja päättelin sen jääneen auton alle. Löytöpaikka näyttikin onnettomuuspaikalta. Otin pantterin laukkuuni ja ajelin seuraavaksi tyttöni päiväkodille. Tyttö riemastui silmin nähden, kun näki jälleen parhaimman ystävänsä, vaikka silmistä oli enää jäljellä puolikkaat silmät.
Tyttöni sai lahjoina monta muuta pantteria niin isoa kuin pientäkin, mutta hän nukkui ainoastaan tämän yhden pantterin kanssa. 
Sama pantteri on yhä tänään vuonna 2012 tyttöni unikaveri ja hän on tatuoinut pantterin ikuisiksi ajoiksi nilkkaansa. Kirjoittanut Äiti 30.5.2012

Teksti on suoraan kopioitu äitini kirjoituksesta, nimet ainoastaan poistettu.

Otin tosiaan tämän tatuoinnin aböö parisen vuotta sitten. Halusin kuvaan kaikki samat tuntomerkit kuin pantterilla, yks kulmakarva, puolikkaat silmät, lyhyt häntä ja haalistunut väri. Kyllä oli tatuoijalla ilme kohillaan kun annoin pantterin hänelle käteen ja sanoin "mä haluun tän!" :D Onneks se on vanha kaveri eikä ihmettele mun päähänpistoja :D

Tässäpä nyt oli tän Pantterin tarina, toivottavasti nousi edes hieman suu hymyyn :)